Anna armoa!

Tässä viime päivinä mielessä on pyörinyt se, kuinka olla itselleen armollinen ja nähdä niitä hyviä asioita ja onnistumisia itsessään ja omassa elämässä. Tuntuu, ettei se ole todellakaan aina helppoa tässä nykymaailmassa, jossa paineet menestyä ovat kovat ja esimerkiksi some tulvii kauniita, hoikkia ja menestyneitä superihmisiä. Helposti sitä huomaa seisovansa peilin edessä puristelemassa vatsamakkaraa ja pohtimassa, että miksi minä en näytä tuolta ja nautiskele täydellisiä terveellisiä aterioita täydellisessä ja siistissä kodissa ja miksei kaikki muutenkaan ole täydellistä?

Nojoo, okei. Oikeasti tiedän ettei täydellistä ihmistä tai elämää ole olemassakaan. Instagramin upeiden kroppien takana on ihan oikeasti vuosikausien työ, jota en todellakaan halua vähätellä. Kauniiden kotien ja kuvien takana on myös työtä, mutta ennen kaikkea ne ovat vain valittuja paloja ihmisten elämästä ja kaiken takana jonkun elämä voi olla ihan millaista tahansa. Riittämättömyyden tunne tulee itselläni kuitenkin pahiten esille, kun luen esimerkiksi ihmisten kertomuksia laihdutuksesta ja elämäntapamuutoksesta. Välillä tuntuu, että kaikki muut onnistuvat heti, mutta minä vain tuskailen kuukausi toisensa jälkeen samassa painossa. 

Olen nyt jo muutaman viikon ajan tavallaan pitänyt taukoa laihdutuksesta. Tai no, en ole missään vaiheessa päättänyt tehdä niin, mutta jotenkin inspiraatio on ollut kateissa ja on tullut popsittua vähän sitä sun tätä. Ei todellakaan samassa mittakaavassa kuin joskus ennen tätä projektia, mutta kuitenkin. Toisaalta väleihin on mahtunut myös tosi onnistuneita ja ns oikeaoppisia laihdutuspäiviä. Tällä hetkellä olen edelleen siinä tilanteessa, että painoa on alkutilanteeseen nähden lähtenyt noin 5 kg. Olen päässyt tähän jo noin kuukausi sitten, ja nyt tämä kuukausi on lähinnä mennyt samassa painossa pysytellessä. Tänään kun aamulla taas kiukutti kaikki ja teki mieli haistattaa koko elämäntapamuutokselle, tajusin yhtäkkiä, että tämä samassa painossa pysyminenhän on saavutus eikä mikään epäonnistuminen! Ensinnäkin, olen tosiaan tammikuun alkuun nähden viisi kiloa kevyempi, enkä esimerkiksi muutamaa kiloa lihonnut. Viime vuosien trendinä on kohdallani ollut kerätä painoa noin 10 kg vuodessa, joten jos sama rata olisi jatkunut, olisin mahdollisesti nyt kahdeksan kiloa painavampi kuin tällä hetkellä. Kauhistuttava ajatus, mutta toisaalta myös todella palkitseva. Näillä alkuvuoden valinnoilla olen saavuttanut mahdollisesti melkein kymmenen kiloa kevyemmän olemuksen, kuin tekemällä niitä vanhoja valintoja. Tältä kannalta katsottuna ei ole mikään häpeä, että on laihtunut "vain" viisi kiloa tähän meneessä. Kaikki on kotiin päin.

Ihminen on malttamaton olento ja kaikki olisi niin kiva saada hetinyt. Tässä on vaan pakko opetella sitä armollisuutta ja malttia, koska uskon niiden avulla pääseväni parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Nyt on ollut pakko hyväksyä, että laihduttaminen tuntuu tällä hetkellä pakkopullalta, joten en ole niin aktiivisesti siihen keskittynyt. Missään nimessä en ole lopettanut laihduttamista, koska aijon todella vakaasti päästä edelleen mahdollisimman pian normaalipainoon. En kuitenkaan usko, että muun stressin painaessa niskassa olisi laihtuminen muutenkaan kovin tehokasta. Pyrin tekemään hyviä valintoja, syömään kasviksia ja välttelemään herkkuja, mutta en pysty nyt ruoskimaan itseäni mihinkään hulluihin suorituksiin. Liikuntaa toki myös harrastan parhaani mukaan ja toivon tämän nyt tällä hetkellä riittävän painon pitämiseksi samassa tai jopa sen hitaaksi tiputtamiseksi. Ja heti kun intoa taas riittää yhtään enemmän, aijon painaa sata lasissa ja koittaa vähän ottaa kiinni näitä löysäiltyjä viikkoja.

Tähän aikaan ensi vuonna

Telkkarissa pyörii tällä hetkellä otsikon mukainen ohjelma, jossa ilmeisesti (en ole kyseistä ohjelmaa katsonut) tavataan erilaisia ihmisiä ensin vuotta aikaisemmin, jolloin he kertovat tavoitteensa seuraavan vuoden ajalle, ja sitten vuoden päästä katsotaan miten meni. Tästä intoutuneena päätin kasata oman listaukseni tavoitteista, joiden täyttymisen eteen aijon työskennellä tulevan vuoden aikana.

Tähän aikaan ensi vuonna...

Olen valmistunut ja töissä. Tämä ensimmäinen tavoite pitäisi olla kohtuullisen helppo saavuttaa. Minulla on jonkin verran rästitehtäviä painamassa niskassa, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Opinnäytetyö on ihan ok vauhdissa ja sen suhteen suunnitelmat selvillä. Omalla alallani työllistymisen ei pitäisi olla haastavaa, koska kysyntää alan tekijöille todellakin on. Valmistumisajankohtani on siis joulukuussa 2018 ja toivon pääseväni aloittamaan vakkarityöt sitten viimeistään siinä tammikuussa 2019.

Olen tavoitepainossani. Tästä eteenpäin vuoden ajan tavoitteenani on joka päivä tehdä niitä valintoja elämässä, jotka kuljettavat minua kohti kevyempää tulevaisuutta. Vaikka tiedän noiden jäljellä olevien ~26 kg pudottamisen olevan todella kovan työn ja tuskan takana, aijon taistella sen eteen. Olen kyllästynyt huokailemaan peilin edessä ja vaa'alla, enkä malta odottaa sitä että näkymä aidosti alkaa taas miellyttää.

Olen juossut maratonviestin. Kyllä, kaveriporukan kanssa innostuttiin sellaisesta hullutuksesta kuin maratonviesti, joka toteutuisi ensi syksynä. Se käytännössä tarkoittaa sitä, että neljän hengen porukasta jokainen juoksee sen rapiat 10 km vuorollaan. Yhteensä matkasta muodostuu maraton. Olen kyllä ennenkin juossut kympin, mutta silloinkin (melkein parikymmentä kiloa kevyempänä) hitaasti ja melko vaivalloisesti. Tavoitteena siis on nyt treenata kesä ja pudottaa samalla painoa siten, että tuohon osallistuminen olisi mahdollista.

Käyn edelleen kuntosalilla. Tämä on itselleni yksi tärkeä tavoite. Haluan tosissani pitää kiinni kuntosaliharrastuksesta ja kehittyä siinä. Tavoitteenani olisi saada lisää voimaa ja ehkä joskus läskien karistua tästä päältä, myös jonkin verran lihaserottuvuutta. Voi olla vähän liioittelua tavoitella sixpackia vuoden päähän, mutta sanotaan näin että toivon ettei se olisi ihan hirveän kaukana.

Olen löytänyt luontevan ja terveellisen tavan syödä. Toivottavasti vuoden kuluttua laihduttaminen ei enää ole se syömistä säätelevä asia, vaan enemmänkin ylläpito ja tasapaino. Haluaisin oppia syömään tavalla, joka ei johtaisi ylilyönteihin, mutta joustaisi kuitenkin ajoittaiseen herkutteluun ja rentoiluun. Ateriarytmin sisäistäminen olisi yksi olennaisimmista asioista, joka minun tulisi tulevan vuoden aikana oppia.

Omistan koiran. Koira on ollut itselläni haaveissa jo pitkään ja vanhemmiltani pari koiraa löytyykin. Tuntuu kuitenkin, että näin omasta kodista puuttuu jotain olennaista ilman koiraa. Kissat toki tuovat vähän elämää tänne meidän kämpille, mutta pienehkö koira olisi ihan nappi lisä meidän porukkaan.

Olen edelleen onnellisessa parisuhteessa. Mielellään saman miehen kanssa kuin nyt, hehheh. Mahdollisesti voisin myös olla kihloissa, tai en panisi sitä ollenkaan pahakseni, mutta toisaalta ei tässä nyt niin kiirekään vielä ole.

Täytynee vuoden päästä kurkata, että miten hyvin on suunnitelmissa pysytty! Yritän nyt tosissani tsempata, mutta toisaalta myös antaa itselleni tarpeen tullen armoa. Elämää ei valitettavasti tai toisaalta onneksi voi ennalta käsikirjoittaa, vaan kaikista suurista tavoitteista ja suunnitelmista huolimatta joskus tulee isojakin yllätyksiä.

Miltä teidän tähän aikaan ensi vuonna -listaus näyttäisi?

Täällä taas!

Heiii kaikille pitkästäpitkästä aikaa! Pahoittelut karmean pitkäksi venyneestä blogitauosta, joka alkoi tahattomasti ja venyi lopulta pitkäksi kun tämä laihdutus ei ole päällimmäisenä pyörinyt mielessä. Pidemmittä puheitta tässä tulevat kahden viime viikon "tulokset", vaikkakaan mittoja en ehtinyt tänään itsestäni napata joten se jääköön ensi viikon maanantaille.

Paino 16.4.2018: 97,4 kg (101,4 kg)

Mitat 3.4.2018:

Vyötärö 85 cm (95 cm, -10 cm)
Lantio 106 cm (117 cm, -11 cm)
Rinnat 107 cm (113 cm, -6 cm)
Käsivarsi 34 cm (37 cm, -3 cm)
Reisi 65 cm (70 cm, -5 cm)

Yhteenveto viikko 12-13:

Viikon painonmuutos +0,3 kg
Projektin kokonaispudotus -4,0 kg
Senttejä lähtenyt viikossa - cm
Senttejä lähtenyt yhteensä 35 cm
BMI muutos alusta 31,30 → 30,06

Painonmuutos on tosiaan nyt viimeisen kahden viikon aikana ollut 300 g ylöspäin. Ei mikään toivottava tulos, mutta parempi kuin mitä kerkisin jo tuossa pelkäämään. Viimeiset kahdeksan päivää kului vanhempien luona koiravahdissa ja samaan aikaan koulussa ja töissä oli tosi tiukkaa. Suoraan sanottuna tuli syötyä aika pitkälti ihan mitä sattuu, joskaan ei nyt mitään aivan järkyttäviä ylilyöntejä. Mitään ateriarytmiä ei tosiaankaan ollut ja noutoruokaakin kului jonkin verran. Tämän kaiken huomioonottaen olen ihan tyytyväinen, että takapakki on vain tuon suuruinen. 

Myöskään salilla ei tullut juuri käytyä nyt menneellä viikolla. Onneksi koirat sentään huolehtivat lenkityksestä. Nyt ollaan siinä pisteessä, että kunnollinen ryhtiliike tulee tarpeeseen ja eteenpäin on vain puskettava vaikkei joka hetki niin hitosti kiinnostaisikaan. Lomareissuun on enää kuukausi, mutta kuukaudessakin ehtii hyvällä draivilla saada pari kiloa pois ja olon taas fressimmäksi ja paremmaksi. Huomaan kyllä nyt välittömästi, että kun päästää itsensä lipsumaan ja syömään muun muassa sokeria, alkaa kroppa reagoida väsymyksellä ja epämääräisellä inhalla ololla. Parempi vain pysyä siinä kasvisvoittoisessa ja proteiinirikkaassa pöperössä. 

Palailemisiin, toivottavasti vähän nopeammalla aikataululla kuin viimeksi. :D Postaustoiveita saa edelleen mielellään esittää, mikäli sellaisia mieleen tulee!

Viikko 11 - pääsiäisherkkuja ja laiskottelua

Olen näköjään täysin sekaisin viikonpäivistä, koska olin eilen varma että on sunnuntai... En eilen astunut ollenkaan vaa'alle, joten suoritin viikkopunnituksen ja mittaukset sitten tänä aamuna. Tässä siis viikon 11 lukuja, alkutilanne totutusti sulkeissa.

Paino 3.4.2018: 97,1 kg (101,4 kg)

Mitat 3.4.2018:

Vyötärö 85 cm (95 cm, -10 cm)
Lantio 106 cm (117 cm, -11 cm)
Rinnat 107 cm (113 cm, -6 cm)
Käsivarsi 34 cm (37 cm, -3 cm)
Reisi 65 cm (70 cm, -5 cm)

Yhteenveto viikko 11:

Viikon painonmuutos -0,3 kg
Projektin kokonaispudotus -4,3 kg
Senttejä lähtenyt viikossa 3 cm
Senttejä lähtenyt yhteensä 35 cm
BMI muutos alusta 31,30 → 29,97

Kokonaisuutena täytyy sanoa, että tämä on yllättävänkin ok tulos siihen nähden, miten tuli pääsiäisenä syötyä. Ahdoin ruokaa napaan kaikilla mahdollisilla sukulaisilla ja jälkkärinä meni pitkän viikonlopun aikana muunmuassa kinderkakkua, jäätelöä ja irtokarkkeja. Kuluneen neljän päivän aikana tuli varmaan oikeasti syötyä enemmän kökköä kuin koko alkuvuonna yhteensä. Mutta, turha sitä on katua tässä vaiheessa ja painokaan ei vaikuta reagoineen mitenkään suunnattomasti tähän herkutteluun. Perjantain alimmasta painosta ollaan toki tultu se 800 g ylöspäin, mutta oikeasti olin valmistautunut jopa väliaikaiseen parin kilon painonnousuun. 

Nyt taas sitten sokeriherkut ja rasvaruuat sivuun, ja terveellistä kasvispitoista muonaa naamariin. Oikeastaan kaikki kevyet ja raikkaat annokset houkuttelevat tämän tankkailun jälkeen. Nyt vaan toivon, että pikku hiljaa tuolta alkaisivat lumet lähteä ja pääsisi kivassa kevätsäässä hölkkälenkille. Salillekin pitäisi tänään kömpiä vähän turhan pitkäksi venähtäneen tauon päätteeksi. Kulunut viikko meni nimittäin käytännössä nollaliikunnoilla, ellei perus paikasta a paikkaan b kävelyä lasketa.

Mukavaa tiistaita kaikille!

-5,1 kg ja ne lupaamani muutoskuvat!

Jee, vuhuu, ihanaa, parasta!!! Astuin aamulla mieli matalana vaa'alle vähän masentavan viikon päätteeksi ja valmiina kohtaamaan minkä tahansa jäätävän luvun. Olo tuntui turvonneelta ja peilikuvakin jotenkin ällötti. Kunnes puntarin näytölle pamahti lukema 96,3 kg! Naurettavaa sinänsä, että mielialani ampaisi raketin lailla nousukiitoon heti tuon numeron nähtyäni ja äkkiä se peilikuvakin alkoi miellyttää enemmän. En kuitenkaan valita, koska nyt voin todeta virallisesti karistaneeni viisi kiloa.

Viisi kiloa ei ole mikään huikea lukema. Moni tuntuu pudottavan se verran nesteitä heti ensimmäisillä viikoilla ja ajattelevan, että vasta sen jälkeen alkaa se todellinen painonpudotus. Minulle tämä ensimmäinen viisi kiloa on kuitenkin ollut ihan tarpeeksi haastavaa, jotta kehtaan olla ylpeä saavutuksestani jo tässä vaiheessa. Tämä viisi kiloa näkyy myös peilissä ja olossa niin selkeästi, että haluan jakaa tätä muutosta kuvien muodossa teidänkin kanssanne, kuten jo joitain viikkoja sitten lupailinkin.

Nämä kussakin kollaasissa vasemmalla näkyvät "aloituskuvat" on otettu viikkoa elämäntapamuutoksen aloittamisen jälkeen ja oikeanpuoleiset tänään aamulla.

Täytyy myöntää, että vähän koville näiden kuvien julkaiseminen ottaa. :D En edes tiedä miksi! Aluksi olin ihan innoissani kuvia vertaillessani ja vahvasti sitä mieltä, että kaikissa näkyy selkeä ero, mutta nyt huomasin tiirailevani kuvia kriittisenä ja varmana siitä ettei kukaan tule huomaamaan mitään muutosta. Hölmöä hommaa, koska kyllä noissa näkyy selkeä muutos. 

Suurimman eron huomaan itse toki sivukuvassa, missä vatsan näkee selkeästi pienentyneen. Hassuinta on, että vasemmanpuoleisessakin kuvassa pahin pöhötys on jo viikon laihduttelun jäljiltä poissa, mutta silti vatsa näyttää todella turvonneelta. Selkäpuolella vaikuttavat makkarat pienentyneen myös. Yksi iso ero myös näiden kuvien välillä on mielestäni koko kropan painopisteen muuttuminen. Aloituskuvissa lösötän itseäni kannattelematta selkä notkolla, mutta näissä tämän aamun kuvissa ryhti on parempi ja yleisilme skarpimpi. Ehkä lihaskuntoharjoittelulla on jotain tekemistä asian kanssa, kenties.

Nyt siirryn hyvillä mielin pääsiäisen viettoon perheen pariin ja nautiskelen kyllä varmasti hyvällä omallatunnolla muutamat suklaamunatkin. Vältetään kuitenkin ylilyöntejä ja ahmimista, jotta maanantaina ei tarvitse jatkaa projektia paria kiloa painavampana...

Ihanaa pääsiäisaikaa kaikille!

Ruoka ja tunteet - olenko lohtusyöjä?

Television laihdutusohjelmia katsoessa välillä tuntuu, että jokaisella ylipainoisella on jokin koskettava ja lennokas tarina taustalla, mikä tavalla tai toisella selittää kilojen kertymisen. Yhtä on kiusattu koulussa, toista on käytetty seksuaalisesti hyväksi, kolmas taas täyttää läheisen kuoleman jättämää tyhjiötä ruualla. Uskon koko sydämestäni, että ikävillä asioilla ja traumoilla voi olla paljonkin merkitystä ylipainon kerääntymiseen, vaikka omalla kohdallani en sitä suoraan pystykään mihinkään traagiseen yhdistämään. Enemmänkin syöminen on omalla kohdallani aina yhdistynyt positiivisiin tunteisiin, juhlaan ja tylsyyteen. Itse asiassa ainoita hetkiä elämässäni, kun ruoka ei todellakaan ole maistunut, ovat olleet ne hankalat ja ahdistavat ajat, kuten ero pitkäaikaisesta poikaystävästä.

Yksi tärkimmistä asioista elämäntapamuutoksessa on lihomisen syiden tunnistaminen. Jos en opi ymmärtämään mikä omalla kohdallani johtaa epäterveellisiin ruokailutottumuksiin ja herkkujen ahtamiseen, tulevat mahdolliset laihdutetut kilot takaisin ennemmin tai myöhemmin. Luultavasti ennemmin. Minulle tämä on oikeasti melkoinen dilemma, koska en oikeasti vieläkään ihan täysin ymmärrä miksi suistuin omilleen muuttamisen jälkeen niin käsittämättömän surkeisiin elintapoihin. Kuten olen täällä blogin puolella ennenkin maininnut, tiedän ja olen aina tiennyt perusterveellisten ruokailutottumusten kulmakivet. Kotikotona on aina syöty fiksusti, paljon kasviksia ja herkkuja hyvin kohtuudella. Koko pakka kuitenkin levähti täysin, kun löimme hynttyyt yhteen avomieheni kanssa muutama vuosi sitten. En kuitenkaan lähtisi syyttämään varsinaisesti parisuhdetta tai poikaystävääni lihomisestani, vaikka kyllä niillä varmasti jotain tekemistä asian kanssa on.

Olen aina rakastanut ruokaa ja syömistä. Pystyn syömään tosi isoja annoksia kerralla ja monesti otan lisää ruokaa vaan koska se maistuu niin hyvältä, enkä siksi että olisin edelleen nälkäinen. Varsinaista ahmimiskäyttäytymistä minulla ei ole koskaan ollut, vaikka toisinaan päivän eväiden määrä aika hurja onkin ollut. Minulla taitaa myös olla aika surkea itsekuri (inhoan kylläkin koko termiä), eli mielelläni hemmottelen itseäni päivästä toiseen ja itsensä asettaminen ulos mukavuusalueelta on usein aika hankalaa. Vaikken tiedostakaan koskaan syöneeni lohduttaakseni itseäni tai saadakseni ruuasta turvaa, on ruoalla elämässäni ehkä liian merkittävä ja tunnepitoinen rooli. Saatan jo aamulla haaveilla siitä kaikesta mitä saan/voin/aijon syödä päivän aikana ja kaupassa haalin koriin herkkuja ja intoilen jo ennakkoon kun mietin niiden syömistä. Vastaavasti olen välillä pahalla tuulella koko päivän, jos tiedän sen päivän eväiden olevan "huonot", eli jotain mistä en niin paljoa pidä. Välillä olen herännyt pohtimaan, että onko se oikeasti niin tärkeää että jokainen suuhun laitettava murunen on jotain itseä suuresti miellyttävää?

Syöminen ja hyvä ruoka on yksi elämän suurimmista nautinnoista, ainakin minulle. En varsinaisesti halua muuttaa sitä tosiasiaa, koska olen sitä mieltä että on tervettä ja kiva tykätä syömisestä. Haluaisin lähinnä ruuvata asennettani siihen suuntaan, ettei se syöminen kuitenkaan näyttelisi pääroolia päivän ohjelmassa. Tähän auttaa päivien täyttäminen jollain muulla mielekkäällä tekemisellä, koska tylsyys ajaa minut aina jääkaapille. Ehkä myös elämän tähtihetkiä voisi joskus harkita juhlistavansa muullakin tavalla kuin mättämällä herkkuja ja alkoholia. Kaikkeen mukavaan ei aina tarvitse liittyä jonkin mussuttaminen. Tai ainakaan sen syötävän ei ehkä aina ole pakko olla sitä kaikkein fäteintä ja parhaan makuista. Ehkä?

Voisin siis todeta, että en ole lohtusyöjä, mutta paljon tunteita syömiseen kyllä liittyy ja se on ehkä liian korkealla prioriteettilistalla. Toivon kuitenkin, että tälläistä tylsyyssyömistä ja ilostyömistä on helpompi lähteä taklaamaan, kuin jostain todella kurjasta johtuvaa ahmimista. Toivokaamme näin.

Liittyykö omaan syömiseesi iso tunnelataus tai myönnätkö napostelevasi henkistä oloasi kohtentaaksesi?

Täyden kympin elämäntaparemppa - ja ne viikon 10 luvut

Ystävämme maanantai on taas täällä, mikä tarkoittaa tuttua edellisviikon tulosten läpikahlausta. Nyt on kyseessä jo viikko kymmenen, ja se jos mikä tuntuu uskomattomalta! Sulkeissa lähtömitat/koko projektin aikana saavutettu kehitys.

Paino 26.3.2018: 97,4 kg (101,4 kg)

Mitat 26.3.2018:

Vyötärö 87 cm (95 cm, -8 cm)
Lantio 106,5 cm (117 cm, -10,5 cm)
Rinnat 107,5 cm (113 cm, -5,5 cm)
Käsivarsi 34 cm (37 cm, -3 cm)
Reisi 65 cm (70 cm, -5 cm)

Yhteenveto viikko 10:

Viikon painonmuutos +0,1 kg
Projektin kokonaispudotus -4 kg
Senttejä lähtenyt viikossa 2,5 cm
Senttejä lähtenyt yhteensä 32 cm
BMI muutos alusta 31,30 → 30,06

Kuten luvut kertovat, kohtalaisen plusmiinusnolla -tuloksilla mentiin. Vaaka näytti viime maanantaihin verrattuna sadan gramman painonlisäystä, mikä on itse asiassa omasta mielestäni yllättävän maltillinen viikonlopun syömisiin ja tähän kuukautiskierron vaiheeseen nähden. Tosiaan, tämä viikko meni laihdutuksen kannalta todella kaksijakoisesti; alkuviikolla pysyin tiukkana ja ehkä liiankin tiukkana, koska torstaista eteenpäin suuhun meni vähän sitä ja tätä. Ei mitään kamalaa ylilyöntiä onneksi tapahtunut missään vaiheessa, mutta lounaana meni lauantaina mäkkärin hampurilaisateria ja karkkiakin tuli popsittua välillä pe-su. Lauantaina avattiin punaviinipullo, mutta koska sitä jäi niin paljon niin pitihän se pullo eilen sunnuntaina tyhjentää... No, en kadu, oli mukava ja tosi rento viikonloppu, mutta nyt on vaan entistä tärkeämpi päästä takaisin raiteille. Ja hei, huolimatta viikonlopun levottomasta syömisestä, kävin lauantaina illalla salilla! Ennenkuulumatonta ja mahtavaa.

Nyt on laihdutusprojektia takana kokonaiset kymmenen viikkoa ja mikäli ajatellaan, että tavoitteena olisi pudottaa noin puoli kiloa viikossa, pitäisi kokonaispudotuksen olla nyt viisi kiloa. Siitä laahataan tällä hetkellä kilo perässä, mutta toisaalta tilanne voi taas huomenna tai ylihuomenna olla ihan eri. Lähellä tuota viiden kilon merkkipaalua olen häilynyt jo muutaman viikon ajan, mutta nämä ylimääräiset herkuttelut toki ovat hidastaneet sinne pääsemistä. Nyt vaan leuka pystyyn ja vähän skarppia tekemiseen, niin eiköhän se paino sinne humpsahda pian.

Ajattelin kokeilla tällä viikolla valmistaa useamman aterian valmiiksi etukäteen, niin olisi sitten huomattavasti helpompaa syödä fiksua ruokaa kun sitä olisi aina käden ulottuvilla. Pahinta itselleni on se "mitämäsyön, jääkaapissa ei oo mitään, nälkä!!", koska silloin sorrun pikaruokaan tai muuten vaan hölmöihin ratkaisuihin. 

Nopeat torstaikuulumiset

Taas on torstai ja viikko kääntymässä lopulleen. En ymmärrä, miten tämä laihdutusprojekti saa ajan kulumaan kamalaa vauhtia. Tuntuu, että viikot vilisevät silmissä ja toukokuun rantaloma lähenee huimaa vauhtia. Välillä kauhistun ja ahdistun, mutta välillä taas iloitsen että vaikka loma koittaisi nyt, niin lähtisin sinne 4-5 kiloa kevyempänä kuin viimevuoden reissuun. Ja siitäkin reissusta selvisin läskeineni, nautin auringosta ja hengailin bikineissä. 

Tämä viikko on kulkenut ihan mukavasti, tiistaina kävin salilla tekemässä yläkroppatreenin ja kyllä nyt hauiksissa ja olkapäissä tuntuu. Syömiset ovat menneet suunnilleen putkeen, mitään herkkuja ei ole tullut napsittua, mutta eilen ehkä vaan vähän turhan reilusti perus ruokaa. Jostain syystä tiistaina ja eilen vaivasi kummallinen kestonälkä, joka ei meinannut millään helpottaa vaikka mitä koitin syödä. En tiedä tuliko maanantaina mentyä vähän turhan alhaisilla kaloreilla tai jotain. Ja toisaalta tiistain treenikin saattoi nostaa energiantarvetta. Selvisin kuitenkin terveellisillä eväillä, eikä pahoja ylilyöntejä tapahtunut. Paino on kivasti pyörinyt nyt 96 ja 97 kilon välillä tällä viikolla, mikä on huippujuttu ottaen huomioon, että menkat taas lähestyvät ja niitä ennen olen yleensä ollut painavimmillani. 

Tänään ei nyt mitään niin erityistä asiaa tunnu olevan, mutta haluan vielä sanoa, että kiitos kun käytte lukemassa näitä mun juttuja selkeästi aika aktiivisestikin. :) Olisi myös tosi ihanaa, jos joskus jaksaisitte jättää jonkun kommentin tai ajatuksen johonkin postaukseen, koska luen mielelläni muiden ajatuksia ja kokemuksia. Myös omaa laihdutus/elämäntapamuutos/liikuntablogia saa mainostaa, niitäkin bongailen mielelläni uusia. Saa myös kertoa, jos tulee mieleen jotain aiheita, joista kuulisitte mielellänne lisää tai jotka kiinnostaisivat!

Tehokasta torstain jatkoa kaikille!

GFG ja pohdintaa dieteistä

Tässä elämäntapamuutosta puuhatessa tulee samalla seurailtua ajankohtaisia uutisia ja ilmiöitä laihdutukseen ja kuntoiltuun liittyen. Luen esimerkiksi aina uteliaana iltapäivälehtien "10 vinkkiä kesäkuntoon pääsemiseksi" -höpöhöpöjutut, koska aihepiiri koskettaa omaa tämänhetkistä tilannetta. Tällä kertaa en itse aijo langeta vippaskonsteihin tai kuurimaiseen ajatteluun, mutta huvittelen lukemalla mitä hurjempia keinoja.

Nyt tuossa muutama päivä sitten bongasin netin syövereistä, että FitFarm tarjoaa koko kansalle 19.3. alkaen kolmen viikon Go Fat Go -haasteen ilmaiseksi. FitFarmin dieteistähän on ehkä jollain tavalla muodostunut sellainen Suomen Virallinen Laihdutuskuuri, kun niitä on päässyt iso yleisö televisiostakin vuosien varrella seuraamaan. Olen itse joskus muutamia vuosia sitten löytänyt sen ihan ensimmäisen GFG:n ohjeet jonkun blogista ja noudattanutkin sitä joitain viikkoja. Kokonaisuutena kyseinen dietti on mielestäni parhaasta päästä laihdutuskuureja ja aivan varmasti sinällään toimiva, mutta ei sitten lopulta ollenkaan oma juttuni. Tästä huolimatta päätin ilmoittautua mukaan tälle kolmen viikon pätkälle, vaikkakaan en ohjeita aijo pilkulleen noudattaa. Olin kuitenkin kiinnostunut treeniohjelmista ja varmasti aijon ruokavaliostakin ottaa itselleni sopivia osia käyttöön.

Eniten Go Fat Go:ssa itseäni häiritsee hysteerinen tarkkuus. Jokainen päivän aikana syötävä asia on punnittava grammalleen ja jos ei sitä tee, on suunnilleen koko dietti pilalla. Ymmärrän punnitsemisen sinänsä, koska kaikkien osallistujien ei todellakaan voi olettaa tietävän edes perusasioita syömisestä, joten vapaammalla kaavalla joku saattaisi totisesti mennä metsään. Tarkalla mittailulla voi ainakin olla varma, että tekee juuri niinkuin käsketään. Itse en kuitenkaan pysty käsittämään, miksi esimerkiksi vihreät kasvikset tulisi mitata grammalleen, tai en muutenkaan allekirjoita sitä, että paras tapa ylipainoiselle sohvaperunalle olisi saman tien aloittaa elämäntapamuutos tiukalla ja armottomalla dietillä. Jos et tiedä mitään terveellisistä elämäntavoista ennestään, on mielestäni täysin epäolennaista mittailla keittiövaa'alla kurkun tai salaatin painoa. Pääasia on, että kasviksia olisi lautasesta ainakin se puolet joka aterialla.

Ennen kaikkea näihin FitFarmin valmennuksiin osallistuessa tulisi ihmisten ymmärtää, että kyseessä on alun alkaen fitnessurheilijoille laadittu kisadietti, jota toki varmasti on hiukan muokkailtu "keskivertoihmiselle" sopivammaksi. Tuo ruokavalio ei ole tarkoitettu noudatettavaksi loppuelämän ajan, koska esimerkiksi rasvaa tuossa ruokavaliossa on todella vähän. Proteiinin määrä sen sijaan on niin korkea, että se ei vastaa mitään tämän hetkisiä virallisia ravitsemussuosituksia. Itse en ole mikään ravitsemusalan ammattilainen, mutta itselleni tuo ruokavalio on liian "kuiva" yhtään pidempään noudatettavaksi. Netistäkin voi lukea paljon kokemuksia esimerkiksi siitä, kuinka hiukset ovat alkaneet tippumaan päästä ja iho mennyt kuivaan ja huonoon kuntoon tällä dietillä. Jokainen toki kokeilkoon itse, ja kuten sanottu, ihan fiksuimmasta päästä tämä ruokavalio on verrattuna kaikenlaisiin kummallisiin ihmekuureihin.

Hienoa on kylläkin se, että tuohon eilen alkaneeseen valmennukseen oli ilmoittautunut yli 50 000 ihmistä mukaan, joten hyvinvointi, laihtuminen ja kuntoilu selkeästi kiinnostaa monia. Tuo itse kolmen viikon nykäys nyt ei tietenkään kenenkään elämää mullista, mutta ehkä joku ainakin saa siitä intoa tutkia asioita pidemmälle ja muodostaa omasta ruokavaliosta terveellisemmän. Toivoisin vaan, että mahdollisimman moni ymmärtäisi, ettei se oikeasti ole olennaista meneekö lounaalla 120g vai 124g kanaa, tai että lukeeko maissin tai bataatin kasvikseksi. Olennaista on se, että oppisi terveellisen syömisen peruspilarit (kasvisten käyttö, vähärasvaiset proteiinit, hyvät rasvat, hyvät hiilihydraatit) ja jatkaisi sillä tiellä myös erilaisten haasteiden/diettien/kuurien loputtua.

Tulipa tästä paatoksellinen teksti. :D Näitä ajatuksia itselleni kuitenkin heräsi, kun olen nyt seikkaillut pari päivää kyseisen haasteen facebookryhmässä ja heidän valmennusportaalissaan. Paljon hyvää, mutta myös paljon kyseenalaistettavaa.

Mitä mieltä itse olette nettivalmennuksista tai pilkuntarkoista diettiohjeista? 

Viikon 9 yhteenveto

Tässä menneen viikon tuloksia ja edistyksiä, joita olikin taas tällä kertaa ihan kivasti. Suluissa lähtömitat ja mittojen kohdalla myös niissä projektin aikana tapahtunut muutos.

Paino 19.3.2018: 97,3 kg (101,4 kg)

Mitat 19.3.2018:

Vyötärö 87,5 cm (95 cm, -7,5 cm)
Lantio 108 cm (117 cm, -9 cm)
Rinnat 107,5 cm (113 cm, -5,5 cm)
Käsivarsi 34 cm (37 cm, -3 cm)
Reisi 65,5 cm (70 cm, -4,5 cm)

Yhteenveto viikko 9:

Viikon painonmuutos -0,6 kg
Projektin kokonaispudotus -4,1 kg
Senttejä lähtenyt viikossa 3,5 cm
Senttejä lähtenyt yhteensä 29,5 cm
BMI muutos alusta 31,30 → 30,03

Vaaka oli tänä aamuna yllättävänkin armollinen, eikä viikonlopun huolettomasta syömisestä huolimatta pompannut tuon korkeammalle menneen viikon kivoista 96 -alkuisista painolukemista. On ihanaa, kun huomaa aina uuden kiloluvun olevan se tämän hetken "normaali", josta sitten taas kohta siirrytään sinne seuraavaan. 

Tällä hetkellä tämä laihduttaminen ja elämäntapamuutos tuntuu aika mukavalta ja jopa rennolta. En halua päästää fiilistä liian rennoksi, koska siihen saattaa sitten edistyminen tyssätä, mutta pikku hiljaa tuntuu että uusista tavoista alkaa tulla rutiineita eikä hyvien valintojen tekeminen tuota kovinkaan suurta päänvaivaa. Menneenä viikonloppuna kävimme mökkimatkalla Kotipizzassa, jossa päädyin tyytyväisenä syömään ruispohjaan valmistetun kotzonen, eli kahtia taitetun pizzan, jonka sisällä oli salaattia ja broileria. Ja okei, vähän kastiketta, mutta joka tapauksessa sata kertaa fiksumpi annos kuin rasvaa valuva tavallinen pizza. Kohtuus on uusi, mutta todella tervetullut vieras omassa elämässäni. 

Tsemppiä muidenkin viikkoon!